Todellakin, turnausväsymystä ilmassa. Tekee niin mieli antaa jo olla. Ei enää pussiruokaa ja kanaa kasviksilla. Makkarakeittoa, kiitos. Leipää, mielelläni. Ja paskat. Kaksi vuorokautta tuomioon ja parhaassa tapauksessa neljä päivää leikkuriin ja uuteen elämään. Mutta kun ei enää jaksaisi. Mutta ei ole vaihtoehtoja. Eli tällä mennään.. 4

Eletään viimeistä viikkoa ennen leikkausta. Viimeiset viisi kilometriä,ovat pitkät niin.. laulussakin se sanotaan. Oon yrittäny keksiä kaikkia mahdollisia menoja tälle viikkoa, että aika kuluis eikä tulis ajateltua kaikkea.. Mutta mitä lähemmäs mennään sitä enemmän ajattelee. Elämää nyt, elämää tulevaisuudessa, mutta myös menneisyyttä. Valintoja, tekoja ja teitä jotka on tähän tilanteeseen mut tuonu.  En myönnä katuvani mitään, ainoastaan sitä, etten ole aloittanut tätä polkua aikaisemmin. Kuinka monta vuotta olen tuhlannut edestakaiseen laihduttamiseen ja lihomiseen ja kuinka monta ahdistavaa vuotta olen elänyt kroppani kanssa. Ja lähinnä tunteiden.

Se on jännä, että kroppani kanssa olen suht sinut nykyään.Olen mikä olen, mutta kroppani ei ole sinut mun kanssa. Eli se miksi nyt ollaan tällä polulla johtuu puhtaasti siitä, että kroppa ei enää kestä. Ehkä ilman lapsuuden murtumia se olis vielä kestäny, mutta tuskin kauaa kuitenkaan. Ja mä haluan päästä vielä nauttimaan kaikista iloista mitä maailmalla on tarjota.

Tässä kohtaa tämä polku tai kun se pää alkaa häämöttää alkaa jännittää. Onnistuuko leikkaus? Laihdunko? Mitä jos itse leikkauksessa tulee komplikaatioita, tai sen jälkeen? Nämä ovat onneksi ohimeneviä hetkiä ja siihen olen pyrkinyt.

Mikään ei kuitenkaan ole varmaa vielä. Paino ei ole pudonnut tarvittavaa määrää, joten leikkaus voi vielä siirtyä. Toivon todella ettei siirry. Maanantaihin klo. 9 asti eletään jännityksessä. Ja sen huomaa. Unet meinaa jäädä väliin ja mieli on todella vaihteleva. En kuitenkaan suostu miettimään tätä tämän enempää ja yritän pitää mieleni positiivisena. Pääasia on, että matka on alkanut.

Ja uusi matka alkaa sen jälkeen.

Viimeinen postaus taisi olla valitttamista..no ei taida tämäkään asiasta kauas heittää. On tää ollu sellaanen vuoristorata, että oksat pois. Ei sillä, että tässä valmistaudutaan vajaan kahden viikon päästä (toivottavasti) olevaan leikkaukseen, niin samalla on tuomittu loppuelämä instabiilin lantion kanssa ja lopetettu kissaa. Eilen se kaikki sitten tulikin itkuna. Loppullisesti kamelin selän katkaisi kissa,Mörkö,  joka ei suurimmaksi osaksi aikaa pitänyt musta tai ihmisistä ylipäätään, sotki peräpään falskaamisellaan ja muutenkin oli todella erikoinen katti. Silti se sai itkun aikaan, kun se piti lopettaa. Onneksi mulla on vielä tuo äitin hellyydenkipeä vauva..Pörrö. :)

Painon suhteen on laskusuunta nyt alkanut. Liekö uuveen aaton kebabsalaatti auttoi katkaisemaan siltä kamelilta selän, mutta nyt ollaan päästy pari kiloa alaspäin. Huh. No vielä saadaan jännittää 19 päivään asti, että mahtaako sitä kirurgi sitten leikata, vaikka kiloja tavoitteesta jää puuttumaan reippaastikin.. Ei kuitenkaan auta nyt tuota jäädä pohtimaan vaan se on nyt mentävä näillä kengillä eteenpäin.

Tapasin eilen ystävää, joka on leikattu, mutta joka ei ole saanut ihan sitä mitä lähti hakemaan.Tämä pistää miettimään, että mitä jos homma ei menekään putkeen? Olenko mä ihan valmis tähän? Entäs jos en laihdukaan.. Yritän olla miettimättä, eihän se mitään auta. Ja yllättävän hyvin sitä on selvinnytksin. Ehkä mä alan oppia pikkuhiljaa elämään hetkessä enkä aina murehtimaan kaikkea ja kaikkia.

Tästä lähdettiin liikeelle 6.12.2014

22 vitun pitkää päivää jäljellä tätää helevetin pussikuuria. Ja sitten leikkaus. Niin sikäli mikäli tuo paino edes mihinkään laskee. Tänään aamulla, ei mitään. Viime yönä kolmen maissa kärvistellessä jumalattoman nälän kanssa ja kehoni vapinan siivittämässä ah niin ihanassa olotilassa mä todella mietiin luovuttamista. Vaan jostain löytyi se sisu, että en mennyt ja vetänyt niitä vatserin sinisiä, joita tuossa uunin pankolla on.

Mutta, mitä helevetin järkeä tässä on? Paino ei laske ja mä vaan kidutan itteäni. Helpommaksi tekisi, jos kilot ees tippuis rytinällä veke. Vaan ei. Missä mättää? Mieli on todella matalalla ja mieliteot sen mukaisia. Mutta se on vain enää 22 päivää, jep.