Olin eilen lääkärissä, tarkemmin sanottuna ortopedillä. Viimeinen vuosi on enemmän tai vähemmän mennyt alaselkä/ lantiokipujen kanssa eläessä. Välillä on nukuttu öitä lattialla, välillä ei ole nukuttu ollenkaan. Elämä on ollut kertakaikkiaan tuskaisaa suurimmaksiosaksi. Viimeisen kaksi kuukautta se on vaikuttanut töihin, tai lähinnä siihen, että olen ollut sairauslomalla. Kesän jälkeen koirien kanssa tehdyt kävelytkin on jääneet pois, koska kävely nyt vaan on kaikista pahin. 15min riittää ja sen jälkeen alkaa tuntua kuin puukkoa vedeltäis pitkin vasenta alaraajastoa..

Mikään uusi juttuhan tämä ei ole. Itseasiassa hyvinkin vanha, 26vuotta. Vuonna 88 tämä tyttönen polkutapyöräili innolla kotia kohti ja kappas, kolautin auton kanssa yhteen. No siinä rytäkässä tuo lantio murtui, parin muun paikan kanssa. No mutta niin, tähän päivään jos palataan, niin nyt 26vuotta myöhemmin, useiden lääkärikertojen jälkeen, selviää että kappas tää lantiohan on vinossa ja murtuma, no se ei ookkaa parantunu koskaan kunnolla. Nii just, näin tän pitikin mennä.

Niin, eilen kävin sitten sielläortopedillä. Magneetti ja enmg on otettu ja ortopedi nyt sitten niitä tutkaili. No ensinnäkin se nyt haukkui pystyyn magneetin tulkitsijat, puhuvat kuulemma omiaan. Ei siitä mitään tolkkua saa. No lähtete sitten Ct:hen,joka on paras. Mutta totuus sieltä tuli kumminkin, luutunu vinoon eikä parantunu sieltä missä se murtuma on. Suorastaan vitun hienoa. Miksi tämä huomataan vasta nyt?

No ensinnäkin mähän oon tosiaan hypänny lääkärissä tässä parin vuoden ajan tai mitä tää nyt on huonontunu tässä. Aina sama vastaus, laihduta ja treenaa vatsa-ja selkälihaksia. Voi vittu, mitä apua on ollu, ei mitää. Voiko ollakkaa jos rakenne on päin helevettiä. Kukaan ei kuitenkaan ole laittanut mua eteenpäin. Siis jos tää magneetti ois otettu vaikka vuosi sitte, niin tää ois jo korjattu. Tai ainakaan mä en ois menny hajottamaan sitä enempää kauppaan. Mietityttää sekin, että oliko se suurin virhe vai paras mitä tapahtua voi? Oisko tää tilanne tässä kohtaa vielä selvinnykkää?

No ei sillä, että tässä nyt eletään lantio paskana vaan lisänä tulee se tieto, että ainoa joka VOI auttaa on leikkaus,eikä sekään ole varma. Mutta suurin, mikä itseäni tässä mietityttää on se, että mitä mä teen loppuelämäni työkseni? Se on nyt tullut selväksi, että kaupassa ei onnistu ainakaan. Ei seisomatyötä, ei istumatyötä..no mitä jää jäljelle. Makuutyö, muttei toi lantio sitäkään loppujen lopuksi kestä kauaa. Eli mitä jää käteen, luu.

Tässä on taas ihmisellä vähän liikaa mietittävää. Paska lantio, lihavuusleikkaus, loppuelämä. Onneks tollasia pieniä juttuja vaan. :)